Vihkiminen ulkona?

Kuten ehkä jo on käynyt ilmi, niin blogin takana hääräilee perinteitä kunnioittava morsian. Minulla on ollut pikkutytöstä asti haaveena kirkkohäät, mutta näemmä pahemmankin jääräpään saa käännettyä tarpeeksi hyvällä myyntipuheella. En olisi tätä itsekään heti uskonut, mutta juhlapaikkaan tutustumisen myötä, idea ulkona tai ainakin juhlapaikalla vihkimisestä alkoi kypsymään mielessä.

Keuruun uusi kirkko

Rapukartanon isännän mukaan kartanon mailla on vihitty jo monia pareja ja rannassa onkin tätä varten simppeli kivinen alttari puuristeineen. Rapukartanossa on myös huomioitu äänentoisto pihalla eli musiikin ja papin puheen saa kuulumaan kaiuttimista. Sateen sattuessa vihkiminen onnistuu myös katon alla ja uutuutena Rapukartanon päärakennuksen viereen on valmistumassa massiivinen ja nykyaikainen "kota", jonka edustalla olevassa lasitetussa tilassa olisi järvinäkymällä mielestäni myös melko hienot puitteet vihkimiselle.

Rapukartanon alttari

Mitä enemmän olen tätä asiaa sulatellut, niin se alkaa tuntumaan jopa enemmän omalta jutulta kuin sittenkään se kirkko ja jopa sulhanen on samaa mieltä. Ennen kaikkea näin meidän mielestä juhlat alkaisivat heti hieman rennommissa merkeissä, sillä itseä ainakin kirkon käytävää pitkin kävely jännittää suunnattomasti! Ja toinen suuri plussa on se, että mikäli hankimme valokuvaajan ikuistamaan suurta päiväämme, niin hän voisi kuvata meidät juhlapaikan miljöössä jo ennen vieraiden saapumista, sillä muutoin kuvaus ennen vihkimistä olisi ollut hankala toteuttaa, kun kirkko ja juhlapaikka olisivat eri paikkakunnilla.

Omat haasteensa luonto toki vihkimiselle asettaa, kuten jo pienikin vesisade estäisi ulkosalla vihkimisen. Toisaalta tämä ei olisi mielestäni suuri ongelma, sillä tykkäsin melkein kodan tunnelmasta sateen suojineen enemmän. Lisäksi vieraiden tulee seistä toimituksen ajan (kodasta en ole varma, että saisiko sinne tuolit), mutta ilmeisesti kaava pyritään tällaisissa tilaisuuksissa pitämään melko lyhyenä, jotta jokainen sen varmasti jaksaisi seistä. Lisäksi häiritsevinä tekijöinä voi olla esimerkiksi oikein häikäisevä auringonpaiste ja korvissa inisevät hyttyset. Tai millaiset kengät valita ettei korot uppoa hiekkaan?

Melkein eniten kuitenkin jää harmittamaan se, että mikäli vihkiminen on juhlapaikalla, niin silloin emme välttämättä tarvitse hääautoa. Haaveissa oli totta kai valkoinen hääautoa ja sitä varten ehdin jo hankkia autossa vihkimisen jälkeen nautittavalle shamppanjalle viinicoolerin sekä harkitsin myös kuohuviinilaseja, joihin tulisi lasikaiverruksin esimerkiksi nimikirjaimet ja päivämäärä. Tässä asiassa onneksi panostamisen sijaan pihistin eli cooleri ei ollut rahallisesti iso investointi, joten täytyy yrittää hyödyntää se nyt sitten jotenkin muuten.

styleroom.fi

Mutta näistäkin huolimatta nyt olen jopa innossani vihkimisestä, joka tähän asti on tuntunut melkein siltä pakolliselta pahalta koko naimisiinmenossa ;)

Juhlapaikka varattu

Nyt tuntuu sille, että asiat alkavat oikeasti etenemään, sillä meillä on ainakin omasta mielestämme unelmien juhlapaikka ja ajoissa ilmeisesti, kun olimme, niin saimme myös sen hääpäivän, jonka halusimme. Ensimmäinen askel hääjuhlien järjestämiseen on siis otettu ja varausmaksu juhlapaikasta on maksettu eli...

Häitämme juhlitaan 18.8.2018 Koivulahden Rapukartanossa

Päärakennus

Siitä tulee pian kuluneeksi neljä vuotta, kun menimme ikään kuin puolivahingossa äitienpäivälounaalle Koivulahden Rapukartanoon, joka sijaitsee Pirkanmaan puolella Vilppulassa. Puolivahinko tämä oli oikeastaan siksi, että kotipaikkakunnallani Keuruulla sijaitseva juhlapaikka oli jo kyseiselle päivälle täyteen varattu ja Rapukartanon mainos osui jonkun silmiin paikallislehdestä. Ja näin jälkeen päin voin todeta, että onneksi näin, sillä jo autossa sieltä kotiin lähtiessä ilmoitin päättäväisesti, että jos menen joskus naimisiin, niin se tapahtuu täällä.

 

Näin muutaman vuoden jälkeen ajatus siitä ei ole edelleenkään muuttunut. Vaan päinvastoin, viime viikonlopun tutustumiskäynnin jälkeen, olen entistä vakuuttuneempi siitä, etten halua hääjuhliani muualla pitää. Paikka on aivan ihana, varmasti melko ainutlaatuinen ja juuri kuin meidän tyylisiin rustiikkisiin juhliin tehty. Lisäksi minulle on ollut itsestäänselvyys, että vihkiminen tulisi tapahtumaan Keuruulla. Ja vielä kun ajomatkakaan Vilppulaan ei ole mikään mahdoton, ehkä noin reilu puoli tuntia, niin mitä siis turhaan kuluttamaan aikaa juhlapaikkojen kiertämiseen, kun on jo täydellisen löytänyt!

Aivan ehdoton plussa juhlia ajatellen, on samassa pihapiirissä sijaitseva uudehko hotellirakennus, josta vieraat voivat halutessaan varata itselleen huoneen. Alustavasti, kun olemme vieraslistaa miettineet, niin vieraita tulee mahdollisesti kauempaakin, joten yöpaikat saattavat olla tarpeen. Meille ainakin haluan sviitin mm. leveine moottorisänkyineen, saunoineen ja poreammeineen käyttöömme. Kerrankin on hyvä syy yöpyä vähän paremmin!

Hotellirakennus

Sviitti

 Nämä kuvat olen napannut hätäisesti äitienpäivänä 2013, mutta lisää ihania kuvia ja muutoinkin lisätietoa paikasta voi lukea täältä; Koivulahden Rapukartano

Blogi herätetty eloon

Blogi on viettänyt jo pidempään hiljaiseloa, koska inspiraatio on ollut hukassa. Mietin pitkään, että luonko kokonaan uuden blogin vai jatkanko siitä mihin on jääty, hieman eri teemalla vain sillä, kuten ehkä uusi banneri jo antaakin vihjeitä siihen, että meillä suunnitellaan häitä kesälle 2018! Päädyin kuitenkin siihen, että tällä mennään, sitä kun ei taas tiedä, että kauanko tänne jaksan suunnitelmista kirjoitella.

Kuvat Pinterest

Tarkoituksena olisi kerätä tänne hieman ideoita tulevia häitä varten sekä kirjoitella ja kuvata suunnitelmien etenemistä lähinnä itseä varten muistoksi. Vuodesta 2012 alkaen ollaan pienin harppauksin edetty kohti sitä elämän tärkeimmäksi päiväksikin kuvattua tapahtumaa; kihlat toukokuussa 2015, yhteisen asunnon osto syyskuussa 2015 ja muutto uuteen kotiin kesäkuussa 2016. 

Joissain asioissa olen ehkä hieman liiankin täydellisyyttä tavoitteleva, järjestelmällinen ja perinteinen. Ja miten niin vain joissain asioissa? Näin voisi kommentoida tuleva aviomies tai äitini. Ja tämähän tulee näkymään myös hääjärjestelyissä. Ja siitä pääsemmekin blogin uuden teeman pariin eli vanhan hääperinteen mukaan hääpäivänä pitäisi olla;

jotain uutta, 

jotain vanhaa, 

jotain lainattua

ja jotain sinistä.

Meidän häistä tulee löytymään ainakin jotain uutta ja jotain vanhaa eli rustiikkia, jota rakastan myös tällä hetkellä sisustuksessa. Nyt jäämme odottelemaan mieluisasta juhlapaikasta vastausta, että onko mielessä oleva juhlapäivä vielä vapaana.

Toivottavasti palataan taas pian! :)

Helppoa leivontaa

Näin ystävänpäivän aamuna syntyi ajatus, että jotain herkkua olisi mukava leipoa.

Ajatus meinasi kaatua heti siihen, että kaapit huutivat tyhjyyttään, mutta sitten muistin! Sain viime syksynä osana kaasonlahjaa ihanan lasipurkin, jossa oli valmiina suklaakeksiaineet. Piti vain lisätä sulatettu rasva ja pari kananmunaa. No muniakin löytyi kaapista tietenkin vain yksi, mutta sillä mentiin! 

Taikina itsessään maistui jo taivaallisen makealle. Ohjeen mukaan taikinan olisi voinut vain lusikoida pellille. Halusin kuitenkin kokeilla josko kekseistä saisi tasaisemman ja kauniimman muotoisia. Tein siis taikinasta rullan folioon, jonka laitoin hetkeksi pakkaseen ja josta leikkasin sitten siivuja pellille.

Hieman epämuodostuineitahan niistä silti tuli ja aika kookkaitakin. Ja vaikka keksejä varsinkaan kaupan valmiskeksejä en yleensä juurikaan syö, niin näitä teki mieli ottaa toinenkin. Todella suklaisia, päältä rapeita ja sisältä mehukkaita, nam!  

Lasipurkin laitan kyllä talteen ja käytän tämän hauskan idean joskus itsekin täyttämällä sen vain uudelleen. Helppo lahjaidea vaikka näin ystävänpäivänä. ♥

Puikkojen kilinää

Edelliset pikkuiset sukat ja lapaset olivat vasta päätyneet uudelle omistajalle, kun postilaatikosta löytyi kutsu Baby Shower -juhliin eli vauvakutsuille. Mielessä alkoi heti pyörimään ajatuksia, että mitä lahjaksi kutsujen järjestäjille, kahdelle uudelle tulevalle äidille, joista toinen oli jo saanut lämmikettä talvivauvalleen sukkien ja lapasten muodossa. 

Ja siitä se ajatus lähti! Lankakaupan kautta, puikot esiin kaapista ja sukkia sekä lapasia kutomaan toisellekin talvivauvalle. Näiden asusteiden väriksi valikoitui myös neutraali väri eli harmaa ja lankana käytin edelleen Novitan Wool -lankaa. Sukkien ohjeena oli Lise-Loten pikkuiset sukat, joista tein kuitenkin vielä hieman pienemmät eli aloitussilmukoita oli 32. Varren kuviointi ei aivan täsmännyt omissa sukissani Kardemumman talon sukkiin, mutta itselläni olikin suuremmat puikot eli 3,5.

Käsityöt sujui paljon paremmin suklaan kera, kun ulkona satoi vettä

Lise-Loten pikkuiset sukat

Pieniin sukkiin ei lankaa paljon kulu, joten kerästä saa vielä helposti sukkien kaveriksi lapaset. Lapaset tein samalla ohjeella, joka vilahti jo aiemmin blogissani täällä.

Toiselle äidille löytyi viemiseksi Sophie the Giraffen Starter Kit -pakkaus, joka sisältää pienet testipurnukat vauvoille suunnattua korkealaatuista luonnon- ja luomukosmetiikkaa. Olin tämän tuotemerkin bongannut jo aiemmin jostain blogista ja se oli jäänyt mieleeni, sillä tällaiset hankkisin varmasti itsellenikin.

Kutsuilla vierähti useampi tunti kuin siivillä hyvän ruuan ja hauskojen ohjelmanumeroiden parissa! 

Mitä luulette, nouseeko vai laskeeko vauvakuume? ;)

Sisustushaaveita

Ailahtelevainen ja muuttuva on ihmisen mieli ja tämä tuntuu etenkin pitävän paikkansa minun kohdalla (Onneksi se on meidän naisten etuoikeus). Vähän väliä tekisi mieli uudistaa kotia milloin mistäkin. Tai no jos totta puhutaan, niin tekisi mieli vaihtaa koko koti! ;) Mutta, jos nyt pysyttäisiin vain sisustuksessa ja ajatuksissa onkin ollut jo pidempään olohuoneen raikastus. Ja yllättäen valkoisella...koskahan siihen kyllästyy?

Olohuoneen vallitsevana elementtinä on tuo erittäin tummanharmaa sohva, jonka päällä tällä hetkellä lepää sohvan omat tummat tyynyt ja viime syksynä ostetut Pentikin tyynynpäälliset. Sekä tietenkin erittäin tärkeä mummun itse värjäämä ja kutoma torkkupeitto! ♥

Tyynyjä

Jotenkin tuo nyt on vaan alkanut tuntumaan tunkkaiselta. Ja haaveissa olisikin ainakin hankkia valkoinen torkkupeitto sekä vaaleutta myös sohvatyynyihin.

J.F. by Finlayson neulepeitto ja tyyny

Valkoisten haaveiden lisäksi täällä ainakin haaveillaan vielä valkoisesta joulusta sekä hankintojen suhteen taidan jäädä odottelemaan joulun jälkeisiä alennusmyyntejä! 

Pieniä asusteita

Junasukat

Tähän syksyyn on mahtunut niin vauvan tuoksua kuin ihania uutisiakin, joten niinpä päätin purkaa omaa vauvakuumettani käsitöihin. Ja mikä parasta, kun nämä pienet tekeleet syntyvät niin nopeasti.

Langaksi valikoitui valkoisena ihanan pehmeä Novitan Wool, jonka toivon miellyttävän myös tämän lahjan saajaa. Seuraavaksi etsiskelin jonkin aikaa netistä sopivaa sukkaohjetta. En halunnut tehdä aivan perinteisiä sukkia eikä junasukatkaan miellyttäneet ainakaan omaa silmää. Toisaalta taas ohjeen piti olla aika simppeli, kun ei sukkia ole tullut tehtyä moneen vuoteen. Lopulta ohjeeksi valikoitui Novitan sivuilta tämä ohje pienennettynä, eli aloitussilmukoita tein 32. Ja olihan siinä ohjeen tulkitsemisessa pieniä ongelmia, ei siis ihan martta-ainesta vielä. Mutta lopulta kantapäästäkin selvittiin eikä tarvinnut edes äidille soittaa.

 




Ja sitten vielä jämälangoista piti jotain keksiä ja onhan nämä Piipertäjät -blogin lapaset, melko söpöt! :) Myöskin ne pienennettyinä eli 28 aloitussilmukkaa.

Voimapaperista taiteltu lahjapussi